maanantai 12. lokakuuta 2009

Risulammen karsinta / Vekara Open 11.10.2009

Tämän kauden viimeiset käytiin risulammella, joka oli jo tuttu paikka viime vuodesta. Ei ollut erityisen mukavat lähtökohdat lähteä kisaamaan kun edellisenä iltana oli vielä ollut 38 astetta kuumetta. Muutamalla buranalla sekin ongelma kyllä ratkeaisi, ei tullut mieleenkään jättää kisoja väliin. Reissuun lähdettiin Jannen, Arton ja Pietun kanssa. Aamu oli viileä ja pakkasta oli vielä -5 astetta kun saavuimme lammelle.

Arpa heitti minut A-ryhmään, jota en todellakaan toivonut. Samaan ryhmään joutui myös Arto ja Janne. Sain muuten arvonnassa täysin samat poolit kuin viime vuonnakin. Ensimmäiseen varttiin pitäisi taas yrittää nyhtää kalaa ja toivoa, ettei tulisi siimasotkuja tai katkotuksia.

1. jakso
Ensimmäinen heitto jäi vajaa 15 metriseksi ja vetelin siinä lisää siimaa jalkoihini kun kirre pyörähti vielä pinnalla kelluvan perhon alla. Tein heti pari tiukkaa vetoa ja samantien tärähti kiinni. Vähän aikaa väännettyäni huomasin, että nyt on tuplat kiinni. Molemmat ylös niin olisipahan tiukka aloitus. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska päätyperhossa ollut kala veti koukun suoraksi. Toinen tuli onneksi ylös. Koukutin vielä sen jälkeen neljä kalaa lisää ja pudotin yhden. Viidellä kalalla olin jakson kolmonen. Ensimmäisen sijan jakoi Janne ja Arto myös viidellä kalalla. Ei ollut taaskaan tuuria mukana pituuspisteissä, kuten ei kuusikkolammen syyskarsinnassakaan...

2. jakso
Toiselle jaksolle vaihdoin siiman slow interiin, koska fast inter ruoppasi pohjaa liian tiuhaan. Heti alkuun sain samalla uitolla kolme tärppiä joista viimeisin taivutti jo vapaa, mutta ei vaan pysynyt. Tämän jälkeen tuli vielä kaksi tärppiä joista kumpikaan ei tarttunut. Tarkistin perhot ja totesin, että koukku oli poikki. Uutta perhoa tilalle ja nyt tarttui kalakin, mutta ei taaskaan pysynyt. Sen jälkeen alkoi sitten pysyä ja käytin neljä kalaa mittauksessa. Näillä kaloilla jaksovoitto.

3. jakso
B-ryhmässä saatiin toiselta jaksolta vain yksi kala, mutta oli odotettavissa, että ruokatauon jälkeen kalaa nousisi kolmannen jakson aloituksessa eri tahtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, koska Kokkilan Arto oli ainut joka sai kalan mittaukseen. Itselläni ei jakson aikana vetoakaan.

4. jakso
Samoilla systeemeillä tuli jatkettua kuin aiemminkin. Noin viiden minuutin kalastuksen jälkeen tartutin killen ja väänsinkin sitä vähän aikaa, mutta ei pysynyt. Sen jälkeen ei ollut pistoakaan, mutta muilla tuntui olevan ja muistaakseni peräti viidelle henkilölle tuli kalaa. Kokkila kyykytti taas muita kahdella kalalla. On se kova.

Tällä suorituksella irtosi neljäs sija, mutta kyllä jäi taas kaivelemaan nuo ekan jakson ja viimeisen jakson karkutuukset. Jos edes joku niistä olisi pysynyt tai ekalla jaksolla olisi ollut edes hiukan pidemmät kalat niin mitali olisi irronnut. Pitää sitten ensi keväänä parantaa suoritusta, ettei jää jossittelun varaa. Kokonaispisteet finaalia ajatellen ovat nyt 3528, mutta ne ei välttämättä riitä, koska karsintoja on taas edellistä vuotta enemmän.

Lopulliset tulokset

Sija Kilpailija Pisteet
1 Kokkila Arto 2000
2 Kivistö Vihtori 1917
3 Manelius Petri 1833
4 Hiltunen Jyrki 1750
5 Pirkkalainen Janne 1667
6 Heikkinen Jari 1583
7 Laitinen Jarno 1500
8 Mäkipää Tero 1417
9 Tiainen Joni 1333
10 Sipponen Pietari 1250
11 Hytönen Harri 1167
12 Ollikainen Juha-Pekka 1083
13 Palmroth Markus 1000
14 Viljanen Leo 917
15 Tandefelt Markus 833
16 von Hertzen Olli 0
16 Hellsten Atte 0
16 Kiuru Mikael 0
16 Koivula Ismo 0
16 Lähteenmäki Antti 0
16 Metso Petteri 0
16 Penttinen Juha 0
16 Räty Ilkka 0
16 Virolainen Petri 0



lauantai 26. syyskuuta 2009

Kuusikkommen syyskarsinta 19.9.2009

Tämä kerta oli ensimmäinen kun kuusikkolammella kisattiin syyskarsinnat. Kisoja edeltävänä keskiviikkona lampeen kipattiin noin 85kg kirjolohta, jotta saataisiin tasapuolisemmat kisat. Kalojen keskipaino huiteli noin 1,4kg kieppeillä, joten kaloja tuli lampeen n.60kpl. Istutus meni paljon myöhäisempään kuin olin sen toivonut tapahtuvan, mutta kaloja ei saatu aikaisemmin, joten siihen piti tyytyä. Lievä pelko oli kuitenkin, että kalat eivät olisi vielä kunnolla otillaan lauantaina.

1. Jakso
Arpa heitti minut A-ryhmään, joten pääsin korkkaamaan lammen. Tällaisissa pienen lammen kisoissa ensimmäiset 15-20 minuuttia ovat todella tärkeitä, koska kalat hakkaavat sen ajan perhoihin raivolla. Tämän jälkeen syönti alkaa hyytyä ja kalat häiriintyä jatkuvasta piiskaamisesta ja kalan tulo tasottuu. Tiesin siis, että ensimmäisellä puolituntisella pitäisi kalaa saada. Jo toisella heitolla perhoja vietiinkin ja sainkin kalan haavin viereen, mutta jotenkin se vain pomppasi haavin yli ja jätti sivuperhot haaviin. Tämän jälkeen pudotin vielä kaksi muuta kalaa, joten ensimmäiseltä puolituntiselta tuli nollat. Ei siis alkanut häävisti, ensimmäistä puolituntista ei missään nimessä saisi blankata. Toinen puolituntinen alkoi samoissa merkeissä eli karkuutin taas alkuun yhden kalan. Tämän jälkeen tuuri kuitenkin kääntyi ja peräti kaksi kalaa tuli ylös. Viimeiseltä puolituntiselta tuli sitten blankit. Kahdella kalalla jaksosijoitus 3.

2. Jakso
Koko jakso oli yhtä puurtamista ja kalaa tuli nousi muutenkin todella nihkeästi. Viimeisellä puolituntisella tuli kuitenkin kunnon tälli, mutta ei tarttunut. Blankit siis tältä jaksolta.

3. Jakso
Kalaa oli tullut kahdelta edelliseltä jaksolta melko nihkeästi ja tiesin, että viimeinen jakso tulisi olemaan vielä hankalampi. Hyvällä suorituksella ajattelin vielä yltäväni varsin korkealle jos kärkimiehet eivät saisi kalaa. Ensimmäinen puolituntinen alkoikin hyvin. Tein tälle jaksolle perhojen vaihdon ja tähtäimessä olivat vanhat kalat. Sainkin yhden kalan seuraamaan perhoja aivan rantaan, mutta säikytin sen omaa tyhmyyttäni. Pian tämän jälkeen vapa kuitenkin taipui ja haavin vanhan 44 senttisen kirren. Seuraava puolituntinen meni hiljakseen, mutta viimeisellä puolituntisella sain haavittua vielä toisen kalan. Tällä suorituksella irtosi jaksovoitto ja koko kisan kolmas sija.

Kisan kalamäärä jäi todella pieneksi, koska koko kisassa saatiin vain 29 kalaa joista varmaan 1/3 tai jopa puolet oli vanhoja kaloja. Myöhäisellä istutuksella lienee syynsä siihen, että uudet kalat eivät olleet vielä syönnillään tai sitten tämä syksy on vaan kalojen aktiivisuuden osalta vaisumpaa.

Lopputulokset
1 Kuoppala Juho
2 Ollikainen Juha-Pekka
3 Hiltunen Jyrki
4 Viljanen Leo
5 Kujala Kaj
6 Paananen Jani
7 Vasu Aleksi
8 Immonen Petri
9 Pölkki Esa
10 Niskanen Sami
11 Ihalainen Jani
12 Rääpysjärvi Terho
13 Ristolainen Ville
14 Määttä Janne
15 Tolonen Kari
15 Kolehmainen Niko
15 Koivula Ismo
15 Lähteenmäki Martti


sunnuntai 23. elokuuta 2009

Perhokalastuksen SM-finaali 2009

SM-finaalit pidettiin tänä vuonna Suurella kangaslammella ja Vaikkojoella. Paikat olivat jo entuudestaan jollain tavalla tuttuja eli molemmilla oli tullut kalassa käytyä. Tosin edelisestä Vaikkojoen reissusta oli aikaa noin kymmenen vuotta. Asetelmat kisoja varten olivat omasta mielestäni varsin hyvät. Tiesin, että järvellä tulisin luultavasti pärjäämään ja kirjolohtakin on tullut ongittua sen verran paljon joella, että sekin puoli pitäisi olla kunnossa. Tavoite olikin selvitä tänä vuonna 10 sakkiin ja sitä myötä EM-joukkueeseen. Arvonta heitti minut D ryhmään, joka pääsi korkkaamaan järven.

1. jakso
Sain venekaverikseni Törmälän Ramin, joka on oman seuran miehiä. Suurin osa porukasta suuntasi heti alkuun vasempaan pohjukkaan, mutta me päädyimme siihen tulokseen, että aloitetaan oikeasta pohjukasta, koska tuuli kävi sopivasti sinne suuntaan. Pian kuitenkin selvisi, että sieltä ei kalaa noussut, joten siirryimme kalastamaan lähtörantaa. Rami saikin jakson puolivälissä yhden 51 senttisen kirren, mutta itse vedin tyhjää ja tuskailin tekniikan/perhojen kanssa. Loppuaika jaksosta meni yhtä hiljaisissa merkeissä, joten blänkkäsin ensimmäisen jakson.

2. jakso
Toiselle jaksolle lähdimme Leväsen Jukan kanssa ja yksissä tuumin valitsimme aloituspaikaksi vasemman pohjukan, josta lähdimme driftaamaan lähtörantaa kohti. Sain lahden suulta heti alkuun hyvän tällin ja Jukalla oli yksi kala kiinni. Noin puolen tunnin kalastuksen jälkeen omakin vapa taipui ja pääsin mittauttamaan ensimmäisen kirren.

Tuon kalan jälkeen palasimme takaisin pohjukkaan, josta sitten sain loppujakson aikana vielä kolme muuta kirjolohta mittauksen ja Jukallekin tuli yksi. Kaikki kalat ottivat leecheihin ja ainakin kaksi näistä oli selkeästi vanhoja kaloja. Näillä kaloilla tuli sitten jaksovoitto.

3. jakso
Tälle jaksolle sain venekaverikseni Holttisen Nikolain. Edellisen jakson neljän kalan jälkeen ei ollut epäilystäkään mistä tulisimme kolmannen jakson aloittamaan. Ei tuntunut muillakaan olevan epäilystä paikan suhteen sillä melkein koko porukka oli ahtautunut pieneen lahteen. Tuli olemaan selvä, että kalaa ei nyt nousisi paljoa porukan paljouden vuoksi. Sain parhaan mahdollisen alun jaksolle sillä jo heti ensimmäisellä heitoilla vapa taipui ja kalakin tuli mittaukseen. Holttinenkin sai nätin ylivuotisen kirren noin puolessa välissä jaksoa ja itsellänikin oli muutama tärppi. Muuten tältä jaksolta ei tullut kaloja. Jaksosijoitukseksi tuli kolmonen.

4. jakso
Vaikolle sain aloituspooliksi poolin numero 13, joka oli ollut edellisen päivän paras pooli. Janne ja Jarkko olivat molemmat kalastaneet sen ja yövyimme samassa mökissä, joten kuviot olivat selvillä paikkojen suhteen. Kalastin kuitenkin ensimmäiset 1,5h tyhjää, muutamaa tärppiä lukuunottamatta. Paikan vaihdon jälkeen sain lopulta leechillä ensimmäisen kirren. Kun aikaa oli jäljellä noin 20 minuuttia päätin käydä vielä kopaisemassa poolin alaosan larvoilla ja kuusi minuuttia ennen jakson loppua pudotin kirren. Siinä sitten kirosin huonoa tuuria kunnes vapa taipui uudestaan ja sain toisen kirren mittaukseen. Tältä jaksoilta sijoitukseksi 2.

5. jakso
Synkkääkin synkempi pooli numero 3. Poolissa ei itsessään ollut mitään muuta vikaa kuin se, että siinä ei ollut kaloja. Muuten paikka oli mielestäni ihan mukavan oloinen vaikkakin rännimäinen. Kyllä siinä kala olisi mahtunut uimaan ja oleskelemaan. Jakso menikin sitten tyhjää pyytäessä lukuunottamatta yhtä haukea ja ahventa.

Viimeisen jakson jälkeen alkoi sitten jännääminen omasta sijoituksesta. Tiesin sen yltävän kympin sakkiin, mutta lopullinen viides sija oli yllätys. Kisat menivät siten yli odotusten ja ranking pisteet riittivät jopa MM-joukkueen varamieheksi sekä tietysti EM-joukkueeseen. Ensi vuodelle olisi sitten edessä reissut Puolaan ja Bosnia Herzegovinaan. Se meinaa käytännössä sitä, että kesän taimenreissut jäävät väliin, mutta ehtiipähän niitä sitten heittää tulevina vuosina kyllikseen.

Lopputulokset
1. Arto Kokkila
2. Olli Ylönen
3. Olli Toivonen
4. Jarkko Suominen
5. Jyrki Hiltunen
6. Perttu Alakorpi
7. Tero Mäntylä
8. Jukka Levänen
9. Nikolai Holttinen
10. Ville-Antti Jaakkola

Alla muutama kuva poolilta 13. Kiitos poolivalvojalle!



sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Havulampi 3.5.2009


Jyri soitteli edellisenä iltana ja kertoi, että havulammelta on jäät osittain sulaneet ja niiden pitäisi sulaa kokonaan seuravaan päivään mennessä. Olihan sitä reissuun lähdettävä kun kelitkin olivat kohdillaan ja piti saada treeniä Iso-Valkeista varten.

Kasasin nymfi-buzzer ja leechi setit mukaan ja aloitin kalastuksen leecheillä. Aika pian kävi kuitenkin ilmi, että uutta kalaa ei oltu laitettu ja vanhat eivät olleet kiinnostuneet leecheistä. Vaihdoin nymfi-buzzer settiin ja pian väsyttelinkin ensimmäistä kalaa. Seuraavan kuuden tunnin aikana sain seitsemän kirreä ylös ja vielä useampaan oli kontakti. Pienillä perhoilla kalastettaessa tartuttaminen ja kiinni pysyminen ei ole aina niin helppoa. Olisi noita jokatapauksessa paremmalla prosentilla pitänyt saada ylös.


Jyri ei ollut pakannut mukaan ollenkaan pikkuperhoja ja kovasti tuo ennakkoon vakuutti, että kyllä ne leecheihin ja boobyyn ottaa. Eivät sitten ottaneet. Annoin muutaman perhon lainaan, mutta siltikään ei tulosta meinannut syntyä. Lopulta uittotekniikka kuitenkin löytyi ja Jyri sai kolme kirreä ja yhden siian. Hyvä niin!

Hiukan "vanhemman" kirjolohen kalastus näin keväällä ja myös syksyllä on kyllä todella mukavaa ja haastavaa hommaa. Seuran lammellakin olisi nyt heti alkuun haastavaa kalastusta luvassa, mutta enpä ehdi sielläkään käymään ennen kisoja.

Syönnösnäyte :)

Muuramejoki 26.4.2009

Laiskuus meinasi iskeä blogin päivittämiseen, mutta kirjataanpas viikon vanha reissukin tänne, vaikka siitä ei jäänytkään mitään käteen.

Kävin heittämässä kaksi tuntia joella 17-19.00. Vesi oli todella sameaa, aurinko porotti täydeltä taivaalta ja tuuli niin pirusti. Uittelin tunnin nymfejä leikkipuistolla vailla minkäänlaista tapahtumaa. Toinen tunti meni sitten larvastellessa paloaseman suvantoa, mutta en saanut siitäkään piston pistoa. Juho, Pölkki ja Juhon pikkuveli oli olleet kalassa kahdestatoista alkaen ja he olivat saaneet päivän aikana yhden kirren ja yhden 45 senttisen taimenen. Ei siis erityisen hyvä päivä kalastuksellisesti heillekään. Kaloja kuitenkin joessa on, mutta eivät vain ole otillaan (en vaan osaa).

lauantai 25. huhtikuuta 2009

Muuramejoki 23.4.2009

Keli näytti niin hienolta, että piti lähteä vajaaksi kahdeksi tunniksi liottamaan siimoja. Uittelin koko tuon ajan leechejä ja sain vain yhden ainoan tärpin. Liekö kirkas keli pelottanut kaloja. Korreja oli muuten todella hyvin liikkeellä ja niitä pörräsikin pitkin isoa suvantoa. Betonilaiturin kohdalla niitä lipui säännöllisesti ohitse ja siitä ne levittäytyivät isoon suvantoon. Yksikään kala ei valitettavasti osoittanut niihin mieleenkintoa. Ehkä sitä seuraavan kerran heittäsi pelkkiä nymfejä, kuten tässä jo moneen kertaan on pitänyt.

Iso-valkeisen karsintaan on nyt aikaa kaksi viikkoa ja porukkaa oli vielä tänään istunut siellä pilkillä. Joka vuosi jännätään, että ehtiikö jäät lähteä ja aina ne on lähteneet. Toivottavasti niin käy myös tänäkin vuonna vaikka pahalta näyttää.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Muuramejoki 19.4.2009

Kävin heittämässä noin kolmen tunnin keikan tuuliselle joelle. Koko aika meni leechejä uitellessa isossa suvannossa. Kisoja silmälläpitäen kalastin sellaisia paikkoja joissa en ole aikaisemmin kunnolla kalastanut. Yksi kille ylös ja toinen kävi vielä yrittämässä, mutta ei tarttunut.

Vesi oli jo melko ruskehtavaa ja menee vielä ruskeammaksi kun loputkin lumet sulavat. Kalastus vaikeutuu sitä myöten hiukkasen, koska perhot pitää saada aivan nenän eteen. Suvannossa on muuten vielä hyvin jäätä, joten jäältä heittäminenkin onnistuu. Uusia paikkoja kolutessa löysin ainakin yhden sumukorentojen kuoriutumisalueen. Korrikalastushan ei ole muuramejoella erityisen hyvää, mutta joinain päivinä korrejakin tulee ja kalatkin saattavat niistä innostua. Itse asiassa tänä vuonna bongasinkin muutaman kalan korrien perässä ja pinturiinkin sain nousemaan, mutta en tarttumaan. Jospa sitten ensi vuonna kävisi tuuri.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Huopanankoski 11.4.2009

Ilmatieteen laitos oli luvannut lauantaille +11C puolipilvistä ja tuuletonta keliä. Edeltävä yökin näytti plussaa, joten päivästä piti tulla täydellinen korrikeli. Lähdettiin Jyrin kanssa hyvissä ajoin kohti huopanaa ja käytiin luvat Riitalta.

Koskelle tultaessa ensimmäiset korrit pörräsivät jo vedessä ja pian alkoi näkyä myös tuikkeja siellä täällä. Seuraavan kahden tunnin ajan korria kuoriutuikin todella hyvin ja laskin ainakin kymmenen eri kalaa pintomassa. Parhaimmillaan tuikkeja näkyi jopa neljä samaan aikaan pienellä alueella. Kalat olivat vaan pirun nirsoja ottamaan. Niistä näkyi selvästi, että olivat saaneet koukkua huuleen muutamaan otteeseen. Jyri kuitenkin löysi rasiastaan yhden perhon joka toimi hyvin. Sillä hän kepitti noiden kahden tunnin aikana kolme taimenta (41-47) ja yhden harjuksen. Tämän lisäksi nousuja oli useampi. Itse tuskailin perhojen kanssa ja sain vain yhden 47 senttisen taimenen. Korrien kuorituminen hiipui todella nopeasti, joten vaihdoimme paikkaa.

Sainkin pian kohottelemalla muutaman taimenen (30-42) ja muutaman harjuksen. Jyri jatkoi vielä pinturilla ja sai yhden taimenen ja harjuksen. Suurin osa loppupäivästä menikin sitten pintakäyntien kyttäilyyn ja satunnaiseen heittelyyn. Korrejakin kerättiin kunnon satsi ja mäskitettiin niillä kaloja, mutta huonolla menestyksellä. Kaloille tuntui kelpaavan ainoastaan räpistelevät korrit ja meidän metsästä keräämät yksilöt olivat melkoisen flegmaattisia. Jyri onnistui koukuttamaan vielä yhden reilut 35cm harrin ja itse sain pinturilla vielä huimat 20 senttiä pitkän harrin. Sillekin kalalle piti heittää ties miten monta heittoa. Tämä oli sitten viimeinen sumarikeikka tälle vuodelle, vaikka korria vielä varmasti piisaa. Niin ja päivästä ei sitten tullutkaan aurinkoinen ja lämmin vaan pilvinen ja viileähkö (+3C). Kiitoksia ilmatieteenlaitokselle...

Päivän saalis:
LajiMäärä(kpl)Pituus(cm)PerhoMuuta
Taimen530-47Pinturi,larva2kpl yli 40cm.
Harjus420-32Pinturi,larva1kpl yli 30cm.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Muuramejoki 5.4.2009

Pikainen pisto joelle. Heittelin isoa suvantoa järvitekniikoilla, mutta melko huonolla menestyksellä. Ainoastaan yksi kirjo ylös ja sen otinkin ruokakalaksi. Koska isossa suvannossa piteli hiljaista niin kävin uittamassa larvaa ylempänä ja siellä olikin sitten enemmän tapahtumia. Avasin kotona tuon isosta suvannosta saadun kirren ja sen maha oli pullollaan pientä hyttysen toukkaa. Liekö sitten ollut hiukan pidempään joessa, koska kalan pystökin vaikutti ehjältä normikaloihin verrattuna. Ensi kerralla aioinkin uitella pieniä buzzereita ja nymfejä, saa nähdä miten niihin nakertaa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Huopanankoski 3.4.2009

Käytiin Miikan kanssa heittämässä päivä huopanalla kun saatiin peruutusluvat. Yllättävän paljon noita peruutuksia tulee kun lupia varaillaan muutama kuukausi etukäteen ja huomataankin, että eipäs päästä tulemaan.

Edeltävä yö oli ollut plussan puolella, joten saavuimme koskelle hyvissä ajoin. Heittelin aluksi kohottamalla, koska korreista ei ollut havaintoja ja sainkin muutaman taimenen ja alamittaisen harjuksen. Suunnattiin sen jälkeen uuteen paikkaan jossa korreja ja muutamia tuikkeja jo näkyikin. Sain heti alkuun koukutettua pinturilla 40 senttisen taimenen. Sen jälkeen korreja alkoi valua vähitellen enemmän ja kohta tuikkeja alkoi näkyä useammassa eri paikassa. Olivat vaan pirun nirsoja ottamaan perhoon. Pari nousua sain aikaiseksi ja kaveri karkuutti kalan ja sai myös nousuja, mutta ei ollut tuuria mukana. Eräällä kalastajalla oli kyllä tuuria tai pikemminkin taitoa, koska hän kepitti huopanan "julkkiksen". Kyse on siis siitä suuresta taimenesta, joka on nostettu ylös jo nyt viitenä peräkkäisenä vuotena sumariaikaan. Mitat olivat tällä kertaa 72cm/3,9kg, liekö vanhuus kutistanut kalaa viime vuodesta :)

Tuon kalan jälkeen bongasin pari kalaa paikasta, joka oli aivan uusi minulle. Kyseisestä paikasta sainkin sitten välittömästi nousemaan kaksi kalaa pinturiin joista toinen oli muutaman potkun kiinni. Sain kuitenkin pian lohdutukseksi 30 ja 40 senttiset harjukset samaisesta paikasta. Sen jälkeen alkoi tuulemaan kovasti ja tuulen tyyntymistä odoteltiinkin ainakin 4 tuntia. Tuulen aikana onnistuin bongaamaan yhden pintakäynnin väreestä ja sain koukutettua pinturilla 45 senttisen taimenen. Kun tuuli oli hiukan tyyntymään päin Miika sai 48 senttisen tiukan mäskityksen päätteeksi. Kävimme vielä lopuksi heittämässä paikassa, josta aikaisemmin olin sössinyt kaksi kalaa. No, tuli sitten sössittyä vielä kolmannenkin kerran. Kala nousi perhon, tuntui parin potkun verran ja sinne meni. Voi olla, että tämä jäi vuoden viimeseksi sumarikeikaksi vaikka aikaa hätsejä on vielä hyvinkin viikon-kahden verran jäljellä. Ensi vuonna sitten uusiksi ja toivottavasti pidemmän kaavan kautta.

Päivän saalis:
LajiMäärä(kpl)Pituus(cm)PerhoMuuta
Taimen730-45Pinturi,larva2kpl yli 40cm.
Harjus425-40Pinturi,larva2kpl yli 30cm.


Pari kuvaa:

perjantai 3. huhtikuuta 2009

Läsäkoski 31.3.2009

Kaverit kyseli läsälle mukaan kun yksi paikka oli vielä avoinna. Aikaisemmin olin jo kieltätynyt lähtemään, mutta sain asiat järjestettyä siten, että pääsin kuitenkin mukaan. Onneksi niin, koska reissusta tuli varsin onnistunut. Sumareita oli liikkellä todella paljon ja sitä myöten myös kaloja. Kalastus keskittyi alueille jossa ei tuullut ja niillä paikoilla tuikkeja näkyikin. Kerrankin heitin koko päivän ainoastaan kaloille jotka tuikkivat. Sokkona ei tarvinnut tehdä heittoakaan. Jälkikäteen ajatellen olisi voinut ehkä uhrata jonkin aikaa myös paikoille joissa tuuli, koska kyllä sitä korria niissäkin kohdin meni. Pintakäyntejä on tosin hankalampi erottaa aallokosta, mutta veikkaan, että kyllä niitä siellä oli.

Heitin koko päivän pelkkää pinturia ja se toimikin sen verran hyvin, että ei tarvinnut nymfejäkään kokeilla. Kalat olivat toisinaan valikoivia, mutta kun aikansa niitä kiusasi niin suurin osa hyväksyi perhon. Välillä piti hiukan värisyttää perhoa ja jotkin kalat eivät sietäneet olleenkaan ylimääräistä liikettä. Sain kaloja viidellä-kuudella eri perhomallilla, kaikki tuntui kelpaavan. Itselleni suurimmaksi kalaksi jäi 50 senttinen, mutta muilla oli taisi olla pari-kolme viidenkympin ylitystä suurimman ollessa 55cm. Hyvä reissu, näitä lisää.

Päivän saalis:
LajiMäärä(kpl)Pituus(cm)PerhoMuuta
Taimen830-50Pinturi6kpl yli 40cm.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Huopanankoski 28-29.3.2009

Perinteinen sumarikauden avaus huopanalla osui tänä vuonna hiukan liian aikaiseen, koska kevät on myöhässä. Tässä on yhteenvetoa reissusta.

Lauantai 28.3
Reissuun lähti mukaan: Juha, Antti, Mikko, Timo ja Masi. Saavuimme niskan talolle noin puoli yhdeksän aikaan aamulla ja auton mittari näytti vielä silloin noin -13C pakkasta. Yöllä lämpötila oli käynyt noin -18C tuntumassa, joten kylmää oli. Laiteltiin siinä rauhassa vavat valmiiksi ja suunnattiin koskelle vasta kymmenen kiepeillä. Koska korreista ei ollut luonnollisesti mitään havaintoa niin aloitin kohottamisen. Sainkin heti alkuun koukutettua muutaman harjuksen.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli lämpeni melko nopeasti -1C kieppeille. Kalojakin alkoi näkyä pinnassa koko saunasuvannon alueella. Pintakäynnit olivat yksittäisiä siellä täällä, yhtään säännöllisesti tuikkivaa kalaa ei oikeastaan ollut. Korrejakaan ei ollut liikenteessä, joten söivät ilmeisesti kalvosta nymfiä tai kakssiipistä. Pintureihin ei ollut kun pari varovaista nousua, joten päivä meni suurimmaksi osaksi kohotellessa. Illan hämärtyessä sain kuitenkin yhden 45 senttisen taimenen nousemaan pinturiin.

Sunnuntai 29.3
Yö oli nyt edellistä huomattavasti lämpimämpi ja pakkanen taisi käydä alimmillaan vain -4C tuntumassa. Lähdimmekin kalalle jo hyvissä ajoin hiukan kahdeksan jälkeen. Keli oli koko päivän ajan pilvinen ja lämpötila oli noin +2/+3C tuntumassa. Sain heti alkuun vakipaikoilta viisi parempaa harjusta joista suurin oli ~45 sentin kieppeillä ja pari 35 senttistä taimenta. Korreja ei ollut vielä paljoa liikkeellä lukuunottamatta loppuliukua, jossa ensimmäiset kuoriutumiset olivat selvästi aluillaan. Yhtäkään tuikkia en alhaalla huomannut ennen puoltapäivää ja tuulikin haittasi kalastusta, joten vaihdoin paikkaa. Sainkin pian kohottamalla reilut 40cm taimenen ja muutaman harrin.

Paisteltiin siinä sitten poikien kanssa makkarat ja suuntasin sen jälkeen alajuoksulle. Kun saavuin paikalle Juha oli jo vapa mutkalla väsyttämässä taimenta ja kertoi, että nyt alkaa näkymään jo pinnassa kalaakin. Keli oli tyyntynyt ja joitain korreja lipui vedessä, joten ei ihmekään, että kalat aktivoituivat. Seuraavan parin tunnin aikana Antti sai kaksi 45-48 senttistä taimenta ylös ja karkuutti yhden. Tämän lisäksi pari muuta kalaa nousi perhoihin, mutta eivät jääneet kiinni. Ihan hyvä lopetus reissulle, mutta liian aikaisessa oltiin tänä vuonna.

Viikonlopun saalis:
LajiMäärä(kpl)Pituus(cm)PerhoMuuta
Harjus~25-3020-45Larva~10kpl yli 30cm
Taimen635-45Larva,pinturi3kpl yli 40cm


Muutama pakollinen kalakuva (laihoja oli kalat) :



torstai 26. maaliskuuta 2009

Muuramejoki 26.3.2009

Kävin taas pikaisesti joella testailemassa perhoja. Iso suvanto on nyt kokonaan jäässä, koska yöpakkaset ovat olleet kovia ja päivälläkään ei ole plussaa pidellyt. Näyttää siltä, että tätä menoa jäältä voi heittää vielä pitkälti huhtikuullakin ja se on hyvä. Saalistakin tuli, kolme harjusta joista yksi oli hiukan parempi. Niiden lisäksi ylhäällä kävi vielä pienehkö kirjolohi. Ensi viikonloppuna on sitten edessä huopanan reissu, joka näyttää kelien puolesta todella surkealle. Kaloja saadaan varmasti ihan riittävästi jos larvoilla ongitaan, mutta ei se paljoa lohduta kun pinturilla niitä pitäisi saada.


lauantai 21. maaliskuuta 2009

Muuramejoki 21.3.2009

Taas vaihteeksi joelle tällainen vajaan parin tunnin keikka, lupien kyselyn ja kalastuksen merkeissä. Keli oli mukavan aurinkoinen, mutta tuuli oli hyytävä ja välillä vaparenkaat menivät jäähän. Isossa suvannossa oli vieläkin jääkerrosta kun yöllä on pitänyt niin kovia pakkasia. Nyt sitä jo pystyi sentään kalastamaan paremmin. Yhden kalan onnistuin ruokapöytään yhyttämään, mutta muuten oli hiljaista.

Testasin samalla Sixth Sensen WF7F siimaa ja voin kyllä sanoa, että olipahan ihmeellinen siima heittää. Vähänkin kun heitti pidemmälle niin koko paketti tuli yhtenä myttynä alas. Tuolla enkkufoorumeillakin siimaa oli haukuttu, mutta eipä sitä vaan itse uskonut ennenkuin testasi. Pitää taas hommata vanha kunnon Cortland 444 niin johan taas heitto kulkee.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Muuramejoki 19.3.2009

Kävin töiden jälkeen reilun tunnin siimoja liottamassa ja lupia kyselemässä. Iso suvannon alaosa eli paras ottipaikka oli yöpakkasten jäljiltä ohuen jääkerroksen peitossa. Muutenkin väylä oli jäätynyt jonkinverran umpeen. Kalastuksesta ei oikein tahtonut tulla mitään, mutta aika meni hyvin Oton kanssa jutellessa. Kylmää oli.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Muuramejoki 16.3.2009

Kävin heittämässä tunnin piston isolla suvannolla. Kalaa oli ihan hyvin liikkeellä vaikka päivällä oli ollut täysi miehitys. Pudotin kaksi kalaa, jotka olivat luultavasti kirjolohia. Ylös asti sain kaksi taimenta (30 ja 45cm). Yllättävää kyllä, mutta taimenet tulivat nymfeillä. Jäätä oli hyvin suvannossa, joten takaheittotilaa riitti ja kalastaminen oli vaivatonta. Pitää yrittää vielä käydä pari kertaa kalassa ennen kuin jäät lähtevät pois.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Muuramejoki 15.3.2009


Kalastuskausi tuli tänä avattu tänä vuonna verraten myöhään. Otin 4v poikani ensimmäistä kertaa muuramejoelle mukaan ja tarkoituksena oli saada pojalle kalaa. Oltiin joella noin puoli kahdeksan maissa aamulla ja muut kaverit olivat jo heittämässä. Korhonen oli taas tullut jo pimeällä eli varmaan ennen kuutta. Kalokin oli jo noussut, joten hyvältä vaikutti. Laitoin pojalle välineet valmiiksi ja aloimme kalastaa. Seuraavan parin tunnin aikana poika sai väsytellä useampaa kirjolohta ja itsekin väänsin muutaman perholla. Ruokakalaksi näistä otimme yhden.


Tämän jälkeen vein pojan kotia ja lähdin takaisin kalalle. Tahkosin suvantoa boobeilla, mutta sain aikaiseksi vain muutaman karkuutuksen. Masi tosin tuntui saavan kalaa larvoilla. Päätettiinkin sitten lähteä käymään ylimmällä niskalla taimenien toivossa. Hukkareissu tuli niiden suhteen, joten suuntasimme takaisin alajuoksulle. Syönti olikin iltapäivästä yllättävän nihkeää, mutta sain kuitenkin käytettyä vielä muutaman kalan ylhäällä. Hyvä reissu kauden aloitukseksi!

lauantai 21. helmikuuta 2009

Perhokalastuksen SM-karsinnat

Postitin hakemukset kesän SM-karsintoja varten ja seuraavat kisat valikoituivat listalta:

9.5. Kuopio, Iso-Valkeinen
10.5. Haapamäki, Valkeisjärvi
17.5. Jyväskylä, Kuusikkolampi
21.5. Ylöjärvi, Julkujärvi
7.6. Muurame, Muuramenjoki

Järvipainotteiseksi meni tämäkin vuosi ja hyvä niin, koska järvikisat ovat ehdottomasti parhaita kisoja tasapuolisuuden osalta. Juuri tuon tasapuolisuuden vuoksi tykkään niissä käydäkin, eipähän pääse jälkikäteen valittamaan pooleista. Muuramejoelle en alunperin ajatellut hakea, mutta lisäsin kisan kuitenkin viime hetkellä hakemukseen. Paikka nykyinen kotijokeni ja tulisin jokatapauksessa viettämään kisapäivän siellä, joten miksipä sitten en kisaisi jos siihen on mahdollisuus.

Voi muuten olla, että tulevana vuonna finaalien pisteraja nousee reilusti aiempiin vuosiin nähden, koska karsintoja taitaa olla 26kpl. Vaaditaan siis entistä parempia sijoituksia, joka on hyvä asia tiukkoja finaaleja varten. Toivottavasti tärppää omalla kohdalla, koska viime vuodelta jäi plakkariin varsin hyvät kokonaispisteet.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Varzina 15-24.8.2008


Viime kesänä tuli käytyä ensimmäistä kertaa Varzinalla, joten tässä olisi vihdoin juttua siitä miten keikka meni.

15.8
Tavaroita oli tullut pakattua pitkin viikkoa ja perhoja sidottu läjäpäin, tosin ei niin paljoa kuin oli tarkoitus, mutta niinhän se on aina. Ei ne perhovalikoimat tunnu ikinä olevan riittävät vaikka miten niitä kietoisi.

Lähdimme Tapanin kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata puolenpäivän jälkeen ja pohdittiin jo kovasti matkalla, että millainen reissu olisi edessä. Ennakkotietojen mukaan pupahätsit olisivat vielä menossa ja kelitkin näyttivät olevan kohdallaan.

Lähtöselvityksen jälkeen törmättiin jo ensimmäisiin henkilöihin meidän porukasta, jotka oli helppo tunnistaa pinkeistä Varzina tarroista. Vähitellen muukin porukka saapui paikalle, koska lensimme kaikki Ivaloon samalla koneella. Etukäteen en tuntenut lähtijöistä muita kuin Tapanin, Markuksen ja Heltimon Juhaa oli tullut jututettua huopanan kalareissulla.

Saavuttuamme Ivaloon meitä odotti minibussi, joka vei koko porukan hotelli kultahippuun jossa vietimme varsinaista lähtöä edeltävän yön. Kävimme syömässä porukalla iltaruuan ja kuuntelimme toistemme kalajuttuja. Osalla porukkaa oli usean vuoden kokemus Varzinan kalastuksesta, joten saimme jo etukäteen arvokasta tietoa kalastuksesta. Täydellä mahalla oli hyvä mennä nukkumaan, mutta ei se uni vaan tahtonut tulla niin hyvin kuin olisi voinut luulla...

16.8
Herätys 05.00 ja aamupalan jälkeen lähdille minibussilla kohti Murmanskia. Saavuimme perille hyvissä ajoin, mutta kopteri oli tulossa vasta myöhemmin. Odottelimmekin sitä kentällä ja bussissa istuskelemalla.


Kopteri pääsi lähtemään kohti Varzinaa 16.00 ja parin ylimääräisen stopin (Zili, Sidorovka) jälkeen leiri häämötti edessämme. Leirin päällikkö Eino ja oppaamme Antti oli ottamassa meitä vastaan. Kannettuamme kamat meille varattuihin telttoihin aloimme viritellä kalastusvälineitä ja odottaa iltaruokailua. Ruuan jälkeen oli sitten vihdoin aika lähteä kalaan.

Antti lähti opastamaan minua ja Tapania. Heittelimme aluksi vähän aikaa kotipoolilla ja suuntasimme sen jälkeen Twin poolille. Tapani aloitti heittämisen alemmalta Twiniltä ja menin itse ylemmän poolin puolelle. Ei kestänyt kauaakaan kun lohi kävi tavoittelemassa viistävää stimulatoria. Sama toistui vielä uudestaankin, mutta ei tarttunut. Kohta kuului kuitenkin huutoa alempaa ja Tapanilla oli jo vapa mutkalla. Menimme Antin kanssa katsomaan tilannetta ja lohihan siellä oli kiinni. Kala on noin 6-7 kiloinen ja hyvältähän se näytti, mutta irtosi valitettavasti omia aikojaan.


Kävimme tämän jälkeen Lake Outflossa joka on todella hienon näköinen paikka. Tapani koukuttikin sieltä yhden mitallisen taimenen. Heittelimme Outflossa hämärään asti ja poistulo matkalla pudotin Twinpoolista yhden hyvän kalan ja Tapani sai yhden 60 senttisen.



Kotipooliin palattuamme siellä olikin kovat lätinät käynnissä. Kalaa oli pinnassa todella hyvin ja sainkin siitä caddiksellä/superpupalla kaksi ihan hyvää kalaa ja pari pienempää. Syönti kuitenkin hiipui melko pian ja Tapanikin suuntasi nukkumaan. Itse jäin vielä odottelemaan joen toiselta puolelta tulevaa porukkaa ja ajattelin kysellä kuulumiset. Kun pojat olivat tulleet joen yli niin siinä rantatörmällä seisoskellessani huomasin, muutaman hengettömän tuikin alavirran puolella olevassa putamassa. Jäin ottamaan selvää, että mitä kaloja siinä oikein pintoo. Se kannatti ja sainkin lyhyessä ajassa superpupalla kolme yli 60 senttistä kalaa isoimman ollessa 64cm.


17.8
Aamupalan jälkeen sovimme Antin kanssa, että lähdemme Twinpooleille edeltäkäsin ja Antti tulisi hiukan myöhemmin perässä opastamaan paikkoja joen yläjuoksulla. Lähdimmekin menemään Tapanin kanssa kotirantaa pitkin Twinpooleille. Vähän ajan kuluttua Antti huitoikin jo vastarannalta, että "mitä te siellä teette, eikös me puhuttu, että mennään tätä rantaa". Antti neuvoikin sitten ylityspaikan hiukan twinien yläpuolelta. Oli muuten yksi kovimmista ylityksistä mitä olen tehnyt, kaipasi kerrankin kahluusauvaa. Tapanillakin oli aika tiukat paikat ja jalat puhki ennenkuin päästiin yli.

Tämän jälkeen suuntasimme ensiksi Lake Inflohon ja Tapani koukutti siitä yhden nätin taimenen streamerilla. Itse heitin tyhjää vaikka pari taimenta pintoikin päikkäreiden perässä. Seuraavaksi menimme kylttipoolille ja aloin vähitellen päästä jyvälle millä perholla niitä kaloja nousee. Pitelin paria hyvää taimenta ja sain muutaman raudun ylös asti. Pintomiset hiipuivat melko äkkiä, joten käytiin vielä katsastamassa oppaan kanssa telttapooli, mutta siellä piteli hiljaista. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin leirille ja iltapalalle.


Iltapalan jälkeen päätin lähteä yöksi Lake Inflohon. Saavuin perille hiukan ennen hämärää ja rantapenkalla välineitä viritellessä huomasin ensimmäisen tuikin aivan rantapenkan tuntumassa tyynessä vedessä. Varovasti kalastamalla sainkin pupahätsistä 4 yli 50-55 senttistä taimenta ja sen lisäksi pari pienempää. Osa näistä kaloista tuli käytännössä aivan järven puolelta, jossa ei virrannut enää lainkaan. Perhoina toimivat caddis, jyhis ja superpupa. Tulomatkalla heitin vielä pikaiseltaan Lake Outflown ja sieltä nousi todella komea kala surffiin, mutta ei tarttunut...

18.8
Aamulla painoi jaloissa sen verran, että päätimme käydä Tapanin kanssa yrittämässä lohta leiristä alaspäin. Island Poolin loppuliuku oli todella makoisan näköinen paikka taimenelle. Laitoin siiman mustan surffin ja testasin paikan pikaiseltaan läpi. Viimeisellä heitoilla pooli sitten antoi merkin kalasta. Olin heittänyt pitkän heitoin virran poikki ja siima oli lenkillä alavirtaan. Aloin vielä samaan aikaan kelaamaan siimoja sisään ja surffin viistäessä pitkin veden pintaa, komea tumma lohi (n.5-7kg) hyppäsi pitkällä loikalla perhon perässä, mutta ei tarttunut. Pumppu otti kuitenkin kummasti ylikierroksia.

Menimme vielä alavirtaan Rocky Poolille asti ja sinne saapuessamme näimme muutaman lohen hyppäävän. Oli muuten todella komea niska kalastaa. Yhtään lohta emme kuitenkaan saaneet yhytettyä, mutta puitteet olivat niin hienot, että ei haitannut.


Iltapalan jälkeen oli sitten aika suunnata ihmemaahan ja itse Varzinan alkulähteille. Toinen toistaan hienompia paikkoja jäi matkan varrelle, mutta emme pysähtyneet niitä kalastamaan. Tiesimme, että jotain parempaa oli edessä. Reilun parin tunnin kävelyn jälkeen pääsimme perille ja siinä vaiheessa oli jo sen verran pimeää, että paikan hahmottaminen oli hankalaa. Niska näytti muutenkin oudolta, leveältä ja tasaiselta plaanilta, jossa oli kiviä siellä täällä. Tämäkö se paljon puhuttu paikka sitten oli?


Laitoimme hiukan lisää vaatetta päälle ja aloitimme kalastuksen. Eipä siinä sitten mennyt kauaakaan kun ensimmäinen kala kävi tavoittelemassa perhoa. Samaa tahtia jatkui seuraavat pari tuntia ja perhoja vaihtelemalla sai aina lisää tapahtumia. Vedimme kahteen mieheen toistakymmentä yli 50 senttistä taimenta ja joukossa oli useampikin yli 60 senttinen. Isoin niskan kaloista oli Tapanin saama 65cm/3,2kg. Kaikki kalat saatiin streamerilla. Paras perho oli ehdottomasti iso musta silhuetti streameri.


Kun niska hiljeni lopullisesti lähdimme tulemaan jokea alaspäin ja kalastelimme vastaan tulevilla niskoilla ja loppuliuissa, tai minä kalastin ja Tapani katsoi. Oli kuulemma jo saanut vetää tarpeeksi isoja kaloja tälle illalle. Matkan varrelta nousi vielä yksi 65 senttinen mörkö ja muutama pienempi. Reissun saldoksi jäi omalle kohdalle 12 yli 50 senttistä taimenta, jokunen rautu ja alamittoja. Mahtavaa kalastusta!



19.8
Jos edellisenä päivänä oli painanut jaloissa niin nyt se vasta painoikin. Olimme tulleet yön jäljiltä suoraan aamupalalle, joten nukuimme sitten koko päivän. Iltapalan jälkeen sain itsestäni sen verran irti, että jaksoin lähteä Heltimon Juhan kanssa tarpomaan kohti ihmemaata. Rankka veto heti perään, mutta minkäs sille voi kun taimenet pyörivät pääkopassa. Tämä veto meni kuitenkin melko pitkälti reisille, koska meidät yllätti kova tuuli ja jatkuva tihkusade. Olimme juuri väärällä puolella jokea eli jouduimme heittämään vastatuuleen. Siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään ja kalatkaan eivät olleet kiinnostuneet pyydöistämme. Itseäni alkoi jo vaivata epätoivo siitä, että tulisiko tästä MP päivä yhdellä mailman parhaimmista kalapaikoista.


Lähdimme valumaan leiriä, kohti ja tapasimme telttapoolilla Antin, joka oli opastamassa Charles Jardinea pupakalastuksen saloihin. Antti väitti, että pupaa tulee nyt hyvin ja kalatkin ovat aktiivisia. Siinä kovassa tuulessa, tihkusateessa, helvetin kylmässä ja pimeässä sain kuin sainkin nähtyä varovaisia pyörähdyksiä pitkin telttapoolin rantaviivaa. Ei olisi ihan heti uskonut, mutta kyllä siellä vaan ötökkää kuoriutui.

Kysyin Antilta ja Charlesilta kohteliaasti, että voinko kalastaa hiukan alempana heistä. Caddis päähän ja menoksi. Ei tarvinnut montaakaan heittoa kun perhoa jo vietiin. Sama toistui vielä 4 kertaa perhoja vaihtelemalla ja sain vajaaseen tuntiin 4 yli 50 senttistä taimenta ja yhden raudun. Charles veti tyhjää vieressä. Lopetettuamme kalastuksen hän kätteli minua ja sanoi "good fishing", kohteliaita kavereita nuo enkut.


20.8
Söimme tukevan aamiaisen ja pakkasimme reppuihin reilusta ruokaa ja juomaa. Suunnitelmissa oli nimittäin lähteä Tapanin kanssa niskalle ja ihmemaahan koko päiväksi ja seuraavaksi yöksi. Lähdimme kävelemään jokivartta pitkin ylös ja kalastelimme rauhassa kaikki potentiaaliset paikat. Kiirettä ei pidetty. Kiirettä ei kyllä ollut kalantulonkaan suhteen sillä ennen niskalle saapumista olin koukuttanut ainoastaan yhden taimenen (60cm) ja Tapani kaksi yli 50 senttistä. Hutilyöntejä ja perhon perässä mulimisia oli kyllä ollut enemmältikin, mutta kalat tuntuivat todella varovaisilta.


Menimme ylimmälle niskalle ennen hämärän koittoa ja odotukset olivat kovat. Olihan ensimmäinen reissu niskalle lähes täydellinen. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta ei näkynyt ötököitäkään. Aloitimme kalastuksen rauhassa, mutta jo vähän ajan jälkeen kävi selväksi, että kalastus ei tulisi olemaan läheskään samanlaista kuin aiemmin. Tapani sai kuitenkin yhden nätin kalan haaviin ja itse pääsin pitelemään kalaa, joka olisi luultavasti ollut reissun isoin. Kala otti aivan niskan taitteesta, josta joki virtaa rännimäisenä koskena alas. Sain hinattua kalan parikymmentä metriä niskalta ylöspäin, mutta en nähnyt sitä vielä kertaakaan kunnes se vain irtosi, aivan lähellä jalkojani. Tuntui, että ainut keino saada aktiviteettia kaloihin oli todella iso perho ja nopea uitto. Silloin tuli tapahtumia, mutta yksikään ei jäänyt kunnolla kiinni. Päätimme pitää taukoa ja odottaa vielä pimeämpää.

Kun ilta oli jo reilusti hämärtynyt ja streamerit eivät toimineet vaihdoin vavan päähän jyhiksen vaikkakaan kuoriutumista ei ollut. Se toimi ja melkein heti sain kalan tartutettua. Noin 50 senttinen taimen avasi pelin. Tämän jälkeen uittelin jyhistä ilman tapahtumia ja laitettuani caddiksen päähän sain vielä kaksi 50-55 senttistä ja yhden pienemmän taimenen.


Syönnin tyrehtyessä kokonaan suuntasimme ihmemaan alaosia kohti hätsien toivossa. Eräälle niskalle tultaessa kuoriutumiset olivatkin juuri aluillaan ja sain koukutettua sieltä jyhiksellä 3 todella nättiä 55 sentin molemmilla puolilla olevaa kalaa. Eräskin näistä otti aivan vavan mitan päästä ja karkuutuksiakin oli useampi. Kalastus oli taas aivan mahtavaa. Tapani oli koko tämän ajan vetänyt puhdasta nollaa, vaikka moneen kertaan kehoitinkin vaihtamaan pienempiin perhoihin. Mies ei kuitenkaan luovuttanut vaan uitti isoja streamereita ISON kalan toivossa. Vihdoin se sitten tärähti ja TCR sai kunnolla kyytiä. Kala oli pahassa paikassa aivan kosken imussa, joten haavin sen kaverina. Onneksi näin, koska koukku oli jo lähtenyt muuttamaan muotoaan. Kalalla oli kokoa 65cm/3,7kg. Sen jälkeen oli mukava suunnata kohti leiriä.


21.8
Olin totaalisen rikki edellisen päivän jäljiltä. En jaksanut lähteä koko päivänä kotipoolia pidempään vaan roikuin lähistöllä. Päivällä testailin kalastusta perinteisillä larvoilla ja indikaattorilla. Sain kotipoolista yhden yli 50 senttisen ja useamman pienemmän.

Hämärän saapuessa menin päivystämään kotipoolin parhaille pupapaikoille. Kuoriutumiset olivatkin todella hyvät ja kaloja oli jokapuolella. Pupaa ui vedessä ristiin rastiin, itseasiassa näin massiiviseen kuoriutumiseen en olut törmännyt koskaan. Laskin, että pienellä aluella oli hyvinkin 20 kalaa jotka kävivät aktiivisesti pinnassa. Onnistuin kuitenkin saamaan vain yhden paremman taimenen jyhiksellä, mutta rautuja sentään tuli useampi. Kalastus menee hankalaksi kun ötökkää on liikaa, ehkä sitten ensi kerralla sortuu uittamaan streameria.

22.8
Viimeinen kalastuspäivä ennen kotiinlähtöä, joten tästä oli otettava kaikki mahdollinen irti. Päätin lähteä yksinänin heittämään reissun ylimmälle niskalle ja kalastella pitkin matkaa seuraavaan aamuun asti. Tapaniakin yritin houkutella mukaan, mutta mies oli aivan kuitti edellisen yön jäljiltä. Aamupalan jälkeen lähdin sitten tarpomaan ylös. Kalastelin pitkin matkaa ja telttapoolista sainkin yhden mitallisen ylös asti, sen lisäksi useampi kala kävi tavoittelemassa perhoa, mutta ei jäänyt kiinni. Sama juttu tuntui toistuvan myös ylempänä eli pyörähdyksiä oli, mutta kalat eivät ottaneet perhoa kunnolla. Stonewall poolista sitten tärähti kala kiinni streameriin ja sillä oli pituutta mukavat 66cm. Painoa oli kertynyt vain 2,7kg, mutta nätti kala silti.


Kalastus oli rentoa ja istuskelinkin pitkiä aikoja vain nauttimalla hiljaisuudesta. Saavuin niskalle jo valoisan aikaan ja aloitin kalastuksen streamereilla. Heitin läpi tinselit, surffit, simput jne., mutta tuloksena taas vain pyörähdyksiä ja yksi pienempi taimen. Edellisestä kerrasta oppineena olikin aika vaihtaa kiinni pienemmät perhot. Viritin kahden pinturin litkan ja sainkin narutettua sillä systeemillä 4kpl 50-55 senttistä taimenta ja niiden lisäksi muutaman pienemmän. Se nostikin kysymyksen, että miksi ihmeessä en ollut kalastanut aikasempina päivinä sokkona pinturilla? No aina oppii uutta.


Kun hämärä alkoi saapua se toi samalla tullessaan kunnon hernerokkasumun. Päätinkin lähteä valumaan vähitellen alaspäin. Seuraavalla niskalla huomasin kaksi tuikkia ja molemmat kalat kelpuuttivat piakkoin caddiksen. Toinen oli reilut 50cm ja toinen alamitta. Tuollaiset "ei säännölliset" tuikkijat oli todella helppo saada ottamaan.

Jatkoin taas matkaa seuraavalle poolille ja huomasinkin edessä otsalamppujen kajastuksen. Markus ja Simo olivat tulleet myös ylöspäin. Loppuyö menikin sitten heidän kanssa kalastellessa, mutta yhtään kalaa en onnistunut saamaan lisää. Eräällä niskalla laskin 13 kalan pyörähdystä/iskua perhoon, mutta yksikään ei jäänyt kiinni. Olimme piiskanneet näitä niskoja koko viikon niin tiukkaan, että se alkoi näkyä kalojenkin käyttäytymisessä. Kalat kävivät kokoajan aremmiksi. Simo onnistui kuitenkin meidän porukasta hyvin ja sai kolme mittakalaa, joista suurin oli tukeva 62 senttinen. Aamun jo valjetessa Markus onnistui jallittamaan pinturilla yhden 60 senttisen Lake Inflosta ja lohtakin heitettiin Outflossa, mutta ilman tulosta. Saavuimme leirille hiukan ennen aamupalaa.

23.8
Pakkasimme kamat aamupalan jälkeen ja aloimme odottelemaan kopteria. Olimme kuitenkin saaneet jo aikaisemmin tiedon, että kopteri ei välttämättä lentäisikään. Mitään varmaa tietoa ei kuitenkaan ollut. Kymmenen maissa saimme tiedon, että yhdeltä tiedetään tuleeko kopteri. Tästä eteenpäin kolmen tunnin välein sama toistui kunnes seitsemältä illalla saimme tiedon, että kopteri ei tule. Sehän oli käytännössä tiedossa koko päivän, mutta näin ne asiat vain menee. Epätietoisuus oli pitkin päivää suuri ja kukaan ei oikein tuntunut tietävän missä mennään.


24.8
Päivä alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin, tavarat oli pakattu ja aamupalan jälkeen alkoi kopterin odotus. Yhtäkkiä saimme tiedon, että "nyt se kopter tulloo pojat, olkaa valmiina". Sieltähän se sitten vihdoin tuli ja pääsimme jatkamaan kohti murmanskia. Välissä tosin tehtiin taas stoppi Zilille ja kopteri otti sieltä kyytiin venäläisryhmän. Aikataulu seuraavalle Ivalo-Helsinki lennolle oli tiukka, mutta rajaylitys meni onneksi jouhevasti, joten ehdimme koneeseen hyvissä ajoin. Helsingistä otettiin Volvon nokka kohti Jyväskylää ja olin kotona 00:30 seuraavan vuorokauden puolella. Vähän venähti kotiin tuleminen, mutta tällaiselle reissulle lähtiessä pitää varautua mihin vaan.


Tässä viikon saldo kalojen osalta, hyvinhän niitä tuli meidän porukalle. Paras viikko vuodelle 2008! Omaksi saldoksi jäi 41kpl +50cm ja niistä 10kpl +60cm. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ja säästää sen verran rahaa, että tuolla pääsee vielä joskus käymään uudestaan. Kun nyt tietää tekniikat ja paikat niin on mahdollisuus huomattavasti suurempiinkin saalismääriin, mutta töitä saa kyllä tehdä.

Loppuun vielä kiitokset Tapanille mahtavasta reissuseurasta ja valokuvista, joita tässäkin jutussa on suurin osa.