Muuramejoki 22.12

Tämän kauden viimeinen reissu joulukalan toivossa suuntautui taas vaiheeksi kotijoelle. Jo etukäteen oli tiedossa, että kalan saaminen ei tulisi olemaan helppoa. Edellisestä istutuksesta oli jo vierähtänyt kuusi viikkoa ja kavereiden heikohkot saaliit eivät ainakaan kohottaneet itseluottamusta.

Saavuin joelle auringon nousun aikaan ja lähdin tarjoamaan kaloille hyväksi havaittua järvisettiä. Ensimmäinen heitto suuntautui tuttuun ottipaikkaan ja muutaman rauhallisen vedon jälkeen vapa taipui. Kala kiinni! Pikaisen väsyttelyn jälkeen kala kuitenkin pääsi irti. Tästä sain syyttää itseäni, taisi olla vielä aamu-unisuutta vastaiskua tehdessä. Jatkoin heittelyä samalla paikalla ja pian sain toisen kalan ottamaan. Tämä kala tuli ylös, joten tavoiteltu joulukala oli saatu.


Kaverini Juho ja Tuomas olivat kanssa tulleet joelle kalaan ja kävin huikkaamassa pojat harjuksen kalastelulta kirren ongintaan. Juho aloitti kalastuksen samalta paikalta josta sain aikaisemmin kalan ja muutaman minuutin kuluttua kirre sätki haavissa.

Iltapäivän puolella siirryin uuteen paikkaan kalastamaan ja siellä koin erään mielenkiintoisimman episodin mitä kalastusuralleni on sattunut. Olin kahlanneena jokeen kun näin yhtäkkiä parinkymmenen metrin päässä ylävirrassa komean tuikin. Varmaankin kaksiipisiä käy napsimassa, kävi mielessäni.

Heittelin muutaman heitoin tukkirenkaan kohdalle, mutta ottia ei kuulunut. Näin uuden pintakäynnin hiukan alempana ja kauempana aikaisemmasta. Kohta vedenpinta rikkoitui taas, ja taas, ja taas, ja taas, kunnes pintominen meni pinnassa muljuamiseksi niin, että koko kalan selkä oli näkyvissä. Kahlasin rantaa pitkin kalan perässä parikymmentä metriä ja heitin perhoa "tuikkiin", mutta ottia ei tullut. Mitä ihmettä kala teki pinnassa? Tämä olisi jäänyt vaivaamaan varmasti pidemmäksi aikaa, mutta vastaus lipui suoraan jalkoihini.


Pullaa se veteli naamaansa ja hyvin näytti maistuvan eli ihka oikea pullalohi oli kysymyksessä. Koppasin pullapalan käteen ja lähdin mäskittämään kalaa ylävirran puolelta. Tämän jälkeen juoksin äkkiä alavirran puolelle ja jäin odottamaan vapa kädessä reaktiota. Toistui sama kaava kuin aiemmin, mutta tällä kertaa sain kalan ottamaan perhooni. Valitettavasti kala irtosi muutaman potkun jälkeen. Loppupäivän kalastelin sitten tyhjää, mutta olipas mielenkiintoinen reissu kaiken kaikkiaan.

Kuvat (Tapani Korhonen):


Kalastelua


Saukon tekosia?