Äyskoski 4-6.4.2008

Kauden toinen sumareissu tehtiin porukalla äsylle. Majoitukset ja koski oli varattu perjantai illasta sunnuntai iltaan. Kelit näyttivät ennakkoon varsin mukavilta, joten toiveet olivat korkealla kuoriutumisen ja pintovien kalojen suhteen. Aloitimme kalastuksen heti illasta ja suuntasin heti alapuoliselle järvelle. Järveä lähestyttäessä bongasinkin jo heti tuikin ja kohta toisenkin. Pääsin heittopaikoille ja rupesin tarjoamaan pinturia. Valitettavasti jäi tarjoamiseksi, koska kalat eivät osoittaneet mitään mielenkiintoa. Tuikkivat vielä muutaman kerran, mutta lopettivat sitten kokonaan. Ilta alkoi jo hämärtyä, joten oli aika palata mökille.


Seuraavana aamuna painelin uudestaan järvelle. Keli oli erittäin tuulinen ja se tuli olemaan sitä myös koko lauantai päivän. Aloitin kalastuksen pinturi-nymfi-nymfi yhdistelmällä aaltoja uhmaten ja sain kuin sainkin noin 45 senttisen taimenen kelpuuttamaan nymfin. Tämän jälkeen tuuli alkoi yltyä lisää ja vaahtopäitäkin alkoi nousemaan, joten oli aika siirtyä patolan suvannon puolelle.

Suvannossa heitin vähän aikaa nymfejä ja sain koukutettua reilut 40 senttisen taimenen. Sen jälkeen aloitin laiskan miehen kalastuksen eli kohottelun. Sainkin lyhyessä ajassa 7kpl yli 35cm harreja ja vastarannallakin pojat vetivät kalaa samaa tahtia. Taisipa siellä olla joku taimenkin joukossa.


Tämän jälkeen pidettiin ruokataukoa ja palattiin taas kohottelemaan. Harjuksia nousi taas uudestaan kun antoi paikkojen rauhoittua. Osa porukasta heitteli myös streamereita ja niihin tuli tapahtumat suurimpien kalojen kanssa. Masi saikin koukutettua tinselillä 60 senttisen taimenen.


Taimen 60cm. Kuva: Masi Hast

Sunnuntai aamu näytti kalastuksellisesti hyvältä. Kun lähdimme koskelle keli oli tyyni ja aurinko pilkahteli pilvien raoista. Kävelimme järvelle päin ja matkalla bongasin yhden tuikin laiturien vierestä. Rupesin virittelemään Rysän kanssa vehkeitä tälle kalalle ja Jokilahti suuntasi järvelle. Oli hyvä päätös jäädä siihen, koska kohta tuuli alkoi yltyä ja ainut tyyni paikka jäi laitureiden kohdalle. Kohta näimmekin Rysän kanssa uusia tuikkeja ja pääsimme tarjoamaan niille perhoja. Rysä koukutti ensin yhden harrin pinturilla. Tämän jälkeen sain nousemaan +50 taimenen pinturiin, mutta ei vaan tullut haaviin asti. Rysä veti vielä sen jälkeen yhden harjuksen, mutta tuuli tuli taas pilaamaan hommat ja pintomiset olivat hyvin pitkälti siinä.



Yhteenvetona reissusta sen verran, että harjuksia nousi todella hyvin kohottamalla ja ne olivat järestään erittäin tukevassa kunnossa. Kun näitä harreja vertaa esim. huopanan vastaaviin niin ovat tuplasti paksumpia. Sumarikalastus oli kautta linjan todella surkeaa, mutta kun kelit olivat mitä olivat niin ei voi mitään. Ensi vuonna sitten paremmalla menestyksellä taimenia tavoittelemaan. Toivotaan parempia kelejä!