Varzina 15-24.8.2008

Viime kesänä tuli käytyä ensimmäistä kertaa Varzinalla, joten tässä olisi vihdoin juttua siitä miten keikka meni.

15.8
Tavaroita oli tullut pakattua pitkin viikkoa ja perhoja sidottu läjäpäin, tosin ei niin paljoa kuin oli tarkoitus, mutta niinhän se on aina. Ei ne perhovalikoimat tunnu ikinä olevan riittävät vaikka miten niitä kietoisi.

Lähdimme Tapanin kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata puolenpäivän jälkeen ja pohdittiin jo kovasti matkalla, että millainen reissu olisi edessä. Ennakkotietojen mukaan pupahätsit olisivat vielä menossa ja kelitkin näyttivät olevan kohdallaan.

Lähtöselvityksen jälkeen törmättiin jo ensimmäisiin henkilöihin meidän porukasta, jotka oli helppo tunnistaa pinkeistä Varzina tarroista. Vähitellen muukin porukka saapui paikalle, koska lensimme kaikki Ivaloon samalla koneella. Etukäteen en tuntenut lähtijöistä muita kuin Tapanin, Markuksen ja Heltimon Juhaa oli tullut jututettua huopanan kalareissulla.

Saavuttuamme Ivaloon meitä odotti minibussi, joka vei koko porukan hotelli kultahippuun jossa vietimme varsinaista lähtöä edeltävän yön. Kävimme syömässä porukalla iltaruuan ja kuuntelimme toistemme kalajuttuja. Osalla porukkaa oli usean vuoden kokemus Varzinan kalastuksesta, joten saimme jo etukäteen arvokasta tietoa kalastuksesta. Täydellä mahalla oli hyvä mennä nukkumaan, mutta ei se uni vaan tahtonut tulla niin hyvin kuin olisi voinut luulla...

16.8
Herätys 05.00 ja aamupalan jälkeen lähdille minibussilla kohti Murmanskia. Saavuimme perille hyvissä ajoin, mutta kopteri oli tulossa vasta myöhemmin. Odottelimmekin sitä kentällä ja bussissa istuskelemalla.


Kopteri pääsi lähtemään kohti Varzinaa 16.00 ja parin ylimääräisen stopin (Zili, Sidorovka) jälkeen leiri häämötti edessämme. Leirin päällikkö Eino ja oppaamme Antti oli ottamassa meitä vastaan. Kannettuamme kamat meille varattuihin telttoihin aloimme viritellä kalastusvälineitä ja odottaa iltaruokailua. Ruuan jälkeen oli sitten vihdoin aika lähteä kalaan.

Antti lähti opastamaan minua ja Tapania. Heittelimme aluksi vähän aikaa kotipoolilla ja suuntasimme sen jälkeen Twin poolille. Tapani aloitti heittämisen alemmalta Twiniltä ja menin itse ylemmän poolin puolelle. Ei kestänyt kauaakaan kun lohi kävi tavoittelemassa viistävää stimulatoria. Sama toistui vielä uudestaankin, mutta ei tarttunut. Kohta kuului kuitenkin huutoa alempaa ja Tapanilla oli jo vapa mutkalla. Menimme Antin kanssa katsomaan tilannetta ja lohihan siellä oli kiinni. Kala on noin 6-7 kiloinen ja hyvältähän se näytti, mutta irtosi valitettavasti omia aikojaan.


Kävimme tämän jälkeen Lake Outflossa joka on todella hienon näköinen paikka. Tapani koukuttikin sieltä yhden mitallisen taimenen. Heittelimme Outflossa hämärään asti ja poistulo matkalla pudotin Twinpoolista yhden hyvän kalan ja Tapani sai yhden 60 senttisen.



Kotipooliin palattuamme siellä olikin kovat lätinät käynnissä. Kalaa oli pinnassa todella hyvin ja sainkin siitä caddiksellä/superpupalla kaksi ihan hyvää kalaa ja pari pienempää. Syönti kuitenkin hiipui melko pian ja Tapanikin suuntasi nukkumaan. Itse jäin vielä odottelemaan joen toiselta puolelta tulevaa porukkaa ja ajattelin kysellä kuulumiset. Kun pojat olivat tulleet joen yli niin siinä rantatörmällä seisoskellessani huomasin, muutaman hengettömän tuikin alavirran puolella olevassa putamassa. Jäin ottamaan selvää, että mitä kaloja siinä oikein pintoo. Se kannatti ja sainkin lyhyessä ajassa superpupalla kolme yli 60 senttistä kalaa isoimman ollessa 64cm.


17.8
Aamupalan jälkeen sovimme Antin kanssa, että lähdemme Twinpooleille edeltäkäsin ja Antti tulisi hiukan myöhemmin perässä opastamaan paikkoja joen yläjuoksulla. Lähdimmekin menemään Tapanin kanssa kotirantaa pitkin Twinpooleille. Vähän ajan kuluttua Antti huitoikin jo vastarannalta, että "mitä te siellä teette, eikös me puhuttu, että mennään tätä rantaa". Antti neuvoikin sitten ylityspaikan hiukan twinien yläpuolelta. Oli muuten yksi kovimmista ylityksistä mitä olen tehnyt, kaipasi kerrankin kahluusauvaa. Tapanillakin oli aika tiukat paikat ja jalat puhki ennenkuin päästiin yli.

Tämän jälkeen suuntasimme ensiksi Lake Inflohon ja Tapani koukutti siitä yhden nätin taimenen streamerilla. Itse heitin tyhjää vaikka pari taimenta pintoikin päikkäreiden perässä. Seuraavaksi menimme kylttipoolille ja aloin vähitellen päästä jyvälle millä perholla niitä kaloja nousee. Pitelin paria hyvää taimenta ja sain muutaman raudun ylös asti. Pintomiset hiipuivat melko äkkiä, joten käytiin vielä katsastamassa oppaan kanssa telttapooli, mutta siellä piteli hiljaista. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin leirille ja iltapalalle.


Iltapalan jälkeen päätin lähteä yöksi Lake Inflohon. Saavuin perille hiukan ennen hämärää ja rantapenkalla välineitä viritellessä huomasin ensimmäisen tuikin aivan rantapenkan tuntumassa tyynessä vedessä. Varovasti kalastamalla sainkin pupahätsistä 4 yli 50-55 senttistä taimenta ja sen lisäksi pari pienempää. Osa näistä kaloista tuli käytännössä aivan järven puolelta, jossa ei virrannut enää lainkaan. Perhoina toimivat caddis, jyhis ja superpupa. Tulomatkalla heitin vielä pikaiseltaan Lake Outflown ja sieltä nousi todella komea kala surffiin, mutta ei tarttunut...

18.8
Aamulla painoi jaloissa sen verran, että päätimme käydä Tapanin kanssa yrittämässä lohta leiristä alaspäin. Island Poolin loppuliuku oli todella makoisan näköinen paikka taimenelle. Laitoin siiman mustan surffin ja testasin paikan pikaiseltaan läpi. Viimeisellä heitoilla pooli sitten antoi merkin kalasta. Olin heittänyt pitkän heitoin virran poikki ja siima oli lenkillä alavirtaan. Aloin vielä samaan aikaan kelaamaan siimoja sisään ja surffin viistäessä pitkin veden pintaa, komea tumma lohi (n.5-7kg) hyppäsi pitkällä loikalla perhon perässä, mutta ei tarttunut. Pumppu otti kuitenkin kummasti ylikierroksia.

Menimme vielä alavirtaan Rocky Poolille asti ja sinne saapuessamme näimme muutaman lohen hyppäävän. Oli muuten todella komea niska kalastaa. Yhtään lohta emme kuitenkaan saaneet yhytettyä, mutta puitteet olivat niin hienot, että ei haitannut.


Iltapalan jälkeen oli sitten aika suunnata ihmemaahan ja itse Varzinan alkulähteille. Toinen toistaan hienompia paikkoja jäi matkan varrelle, mutta emme pysähtyneet niitä kalastamaan. Tiesimme, että jotain parempaa oli edessä. Reilun parin tunnin kävelyn jälkeen pääsimme perille ja siinä vaiheessa oli jo sen verran pimeää, että paikan hahmottaminen oli hankalaa. Niska näytti muutenkin oudolta, leveältä ja tasaiselta plaanilta, jossa oli kiviä siellä täällä. Tämäkö se paljon puhuttu paikka sitten oli?


Laitoimme hiukan lisää vaatetta päälle ja aloitimme kalastuksen. Eipä siinä sitten mennyt kauaakaan kun ensimmäinen kala kävi tavoittelemassa perhoa. Samaa tahtia jatkui seuraavat pari tuntia ja perhoja vaihtelemalla sai aina lisää tapahtumia. Vedimme kahteen mieheen toistakymmentä yli 50 senttistä taimenta ja joukossa oli useampikin yli 60 senttinen. Isoin niskan kaloista oli Tapanin saama 65cm/3,2kg. Kaikki kalat saatiin streamerilla. Paras perho oli ehdottomasti iso musta silhuetti streameri.


Kun niska hiljeni lopullisesti lähdimme tulemaan jokea alaspäin ja kalastelimme vastaan tulevilla niskoilla ja loppuliuissa, tai minä kalastin ja Tapani katsoi. Oli kuulemma jo saanut vetää tarpeeksi isoja kaloja tälle illalle. Matkan varrelta nousi vielä yksi 65 senttinen mörkö ja muutama pienempi. Reissun saldoksi jäi omalle kohdalle 12 yli 50 senttistä taimenta, jokunen rautu ja alamittoja. Mahtavaa kalastusta!



19.8
Jos edellisenä päivänä oli painanut jaloissa niin nyt se vasta painoikin. Olimme tulleet yön jäljiltä suoraan aamupalalle, joten nukuimme sitten koko päivän. Iltapalan jälkeen sain itsestäni sen verran irti, että jaksoin lähteä Heltimon Juhan kanssa tarpomaan kohti ihmemaata. Rankka veto heti perään, mutta minkäs sille voi kun taimenet pyörivät pääkopassa. Tämä veto meni kuitenkin melko pitkälti reisille, koska meidät yllätti kova tuuli ja jatkuva tihkusade. Olimme juuri väärällä puolella jokea eli jouduimme heittämään vastatuuleen. Siitä ei tahtonut tulla yhtään mitään ja kalatkaan eivät olleet kiinnostuneet pyydöistämme. Itseäni alkoi jo vaivata epätoivo siitä, että tulisiko tästä MP päivä yhdellä mailman parhaimmista kalapaikoista.


Lähdimme valumaan leiriä, kohti ja tapasimme telttapoolilla Antin, joka oli opastamassa Charles Jardinea pupakalastuksen saloihin. Antti väitti, että pupaa tulee nyt hyvin ja kalatkin ovat aktiivisia. Siinä kovassa tuulessa, tihkusateessa, helvetin kylmässä ja pimeässä sain kuin sainkin nähtyä varovaisia pyörähdyksiä pitkin telttapoolin rantaviivaa. Ei olisi ihan heti uskonut, mutta kyllä siellä vaan ötökkää kuoriutui.

Kysyin Antilta ja Charlesilta kohteliaasti, että voinko kalastaa hiukan alempana heistä. Caddis päähän ja menoksi. Ei tarvinnut montaakaan heittoa kun perhoa jo vietiin. Sama toistui vielä 4 kertaa perhoja vaihtelemalla ja sain vajaaseen tuntiin 4 yli 50 senttistä taimenta ja yhden raudun. Charles veti tyhjää vieressä. Lopetettuamme kalastuksen hän kätteli minua ja sanoi "good fishing", kohteliaita kavereita nuo enkut.


20.8
Söimme tukevan aamiaisen ja pakkasimme reppuihin reilusta ruokaa ja juomaa. Suunnitelmissa oli nimittäin lähteä Tapanin kanssa niskalle ja ihmemaahan koko päiväksi ja seuraavaksi yöksi. Lähdimme kävelemään jokivartta pitkin ylös ja kalastelimme rauhassa kaikki potentiaaliset paikat. Kiirettä ei pidetty. Kiirettä ei kyllä ollut kalantulonkaan suhteen sillä ennen niskalle saapumista olin koukuttanut ainoastaan yhden taimenen (60cm) ja Tapani kaksi yli 50 senttistä. Hutilyöntejä ja perhon perässä mulimisia oli kyllä ollut enemmältikin, mutta kalat tuntuivat todella varovaisilta.


Menimme ylimmälle niskalle ennen hämärän koittoa ja odotukset olivat kovat. Olihan ensimmäinen reissu niskalle lähes täydellinen. Pintakäyntejä ei näkynyt, mutta ei näkynyt ötököitäkään. Aloitimme kalastuksen rauhassa, mutta jo vähän ajan jälkeen kävi selväksi, että kalastus ei tulisi olemaan läheskään samanlaista kuin aiemmin. Tapani sai kuitenkin yhden nätin kalan haaviin ja itse pääsin pitelemään kalaa, joka olisi luultavasti ollut reissun isoin. Kala otti aivan niskan taitteesta, josta joki virtaa rännimäisenä koskena alas. Sain hinattua kalan parikymmentä metriä niskalta ylöspäin, mutta en nähnyt sitä vielä kertaakaan kunnes se vain irtosi, aivan lähellä jalkojani. Tuntui, että ainut keino saada aktiviteettia kaloihin oli todella iso perho ja nopea uitto. Silloin tuli tapahtumia, mutta yksikään ei jäänyt kunnolla kiinni. Päätimme pitää taukoa ja odottaa vielä pimeämpää.

Kun ilta oli jo reilusti hämärtynyt ja streamerit eivät toimineet vaihdoin vavan päähän jyhiksen vaikkakaan kuoriutumista ei ollut. Se toimi ja melkein heti sain kalan tartutettua. Noin 50 senttinen taimen avasi pelin. Tämän jälkeen uittelin jyhistä ilman tapahtumia ja laitettuani caddiksen päähän sain vielä kaksi 50-55 senttistä ja yhden pienemmän taimenen.


Syönnin tyrehtyessä kokonaan suuntasimme ihmemaan alaosia kohti hätsien toivossa. Eräälle niskalle tultaessa kuoriutumiset olivatkin juuri aluillaan ja sain koukutettua sieltä jyhiksellä 3 todella nättiä 55 sentin molemmilla puolilla olevaa kalaa. Eräskin näistä otti aivan vavan mitan päästä ja karkuutuksiakin oli useampi. Kalastus oli taas aivan mahtavaa. Tapani oli koko tämän ajan vetänyt puhdasta nollaa, vaikka moneen kertaan kehoitinkin vaihtamaan pienempiin perhoihin. Mies ei kuitenkaan luovuttanut vaan uitti isoja streamereita ISON kalan toivossa. Vihdoin se sitten tärähti ja TCR sai kunnolla kyytiä. Kala oli pahassa paikassa aivan kosken imussa, joten haavin sen kaverina. Onneksi näin, koska koukku oli jo lähtenyt muuttamaan muotoaan. Kalalla oli kokoa 65cm/3,7kg. Sen jälkeen oli mukava suunnata kohti leiriä.


21.8
Olin totaalisen rikki edellisen päivän jäljiltä. En jaksanut lähteä koko päivänä kotipoolia pidempään vaan roikuin lähistöllä. Päivällä testailin kalastusta perinteisillä larvoilla ja indikaattorilla. Sain kotipoolista yhden yli 50 senttisen ja useamman pienemmän.

Hämärän saapuessa menin päivystämään kotipoolin parhaille pupapaikoille. Kuoriutumiset olivatkin todella hyvät ja kaloja oli jokapuolella. Pupaa ui vedessä ristiin rastiin, itseasiassa näin massiiviseen kuoriutumiseen en olut törmännyt koskaan. Laskin, että pienellä aluella oli hyvinkin 20 kalaa jotka kävivät aktiivisesti pinnassa. Onnistuin kuitenkin saamaan vain yhden paremman taimenen jyhiksellä, mutta rautuja sentään tuli useampi. Kalastus menee hankalaksi kun ötökkää on liikaa, ehkä sitten ensi kerralla sortuu uittamaan streameria.

22.8
Viimeinen kalastuspäivä ennen kotiinlähtöä, joten tästä oli otettava kaikki mahdollinen irti. Päätin lähteä yksinänin heittämään reissun ylimmälle niskalle ja kalastella pitkin matkaa seuraavaan aamuun asti. Tapaniakin yritin houkutella mukaan, mutta mies oli aivan kuitti edellisen yön jäljiltä. Aamupalan jälkeen lähdin sitten tarpomaan ylös. Kalastelin pitkin matkaa ja telttapoolista sainkin yhden mitallisen ylös asti, sen lisäksi useampi kala kävi tavoittelemassa perhoa, mutta ei jäänyt kiinni. Sama juttu tuntui toistuvan myös ylempänä eli pyörähdyksiä oli, mutta kalat eivät ottaneet perhoa kunnolla. Stonewall poolista sitten tärähti kala kiinni streameriin ja sillä oli pituutta mukavat 66cm. Painoa oli kertynyt vain 2,7kg, mutta nätti kala silti.


Kalastus oli rentoa ja istuskelinkin pitkiä aikoja vain nauttimalla hiljaisuudesta. Saavuin niskalle jo valoisan aikaan ja aloitin kalastuksen streamereilla. Heitin läpi tinselit, surffit, simput jne., mutta tuloksena taas vain pyörähdyksiä ja yksi pienempi taimen. Edellisestä kerrasta oppineena olikin aika vaihtaa kiinni pienemmät perhot. Viritin kahden pinturin litkan ja sainkin narutettua sillä systeemillä 4kpl 50-55 senttistä taimenta ja niiden lisäksi muutaman pienemmän. Se nostikin kysymyksen, että miksi ihmeessä en ollut kalastanut aikasempina päivinä sokkona pinturilla? No aina oppii uutta.


Kun hämärä alkoi saapua se toi samalla tullessaan kunnon hernerokkasumun. Päätinkin lähteä valumaan vähitellen alaspäin. Seuraavalla niskalla huomasin kaksi tuikkia ja molemmat kalat kelpuuttivat piakkoin caddiksen. Toinen oli reilut 50cm ja toinen alamitta. Tuollaiset "ei säännölliset" tuikkijat oli todella helppo saada ottamaan.

Jatkoin taas matkaa seuraavalle poolille ja huomasinkin edessä otsalamppujen kajastuksen. Markus ja Simo olivat tulleet myös ylöspäin. Loppuyö menikin sitten heidän kanssa kalastellessa, mutta yhtään kalaa en onnistunut saamaan lisää. Eräällä niskalla laskin 13 kalan pyörähdystä/iskua perhoon, mutta yksikään ei jäänyt kiinni. Olimme piiskanneet näitä niskoja koko viikon niin tiukkaan, että se alkoi näkyä kalojenkin käyttäytymisessä. Kalat kävivät kokoajan aremmiksi. Simo onnistui kuitenkin meidän porukasta hyvin ja sai kolme mittakalaa, joista suurin oli tukeva 62 senttinen. Aamun jo valjetessa Markus onnistui jallittamaan pinturilla yhden 60 senttisen Lake Inflosta ja lohtakin heitettiin Outflossa, mutta ilman tulosta. Saavuimme leirille hiukan ennen aamupalaa.

23.8
Pakkasimme kamat aamupalan jälkeen ja aloimme odottelemaan kopteria. Olimme kuitenkin saaneet jo aikaisemmin tiedon, että kopteri ei välttämättä lentäisikään. Mitään varmaa tietoa ei kuitenkaan ollut. Kymmenen maissa saimme tiedon, että yhdeltä tiedetään tuleeko kopteri. Tästä eteenpäin kolmen tunnin välein sama toistui kunnes seitsemältä illalla saimme tiedon, että kopteri ei tule. Sehän oli käytännössä tiedossa koko päivän, mutta näin ne asiat vain menee. Epätietoisuus oli pitkin päivää suuri ja kukaan ei oikein tuntunut tietävän missä mennään.


24.8
Päivä alkoi samalla tavalla kuin edellinenkin, tavarat oli pakattu ja aamupalan jälkeen alkoi kopterin odotus. Yhtäkkiä saimme tiedon, että "nyt se kopter tulloo pojat, olkaa valmiina". Sieltähän se sitten vihdoin tuli ja pääsimme jatkamaan kohti murmanskia. Välissä tosin tehtiin taas stoppi Zilille ja kopteri otti sieltä kyytiin venäläisryhmän. Aikataulu seuraavalle Ivalo-Helsinki lennolle oli tiukka, mutta rajaylitys meni onneksi jouhevasti, joten ehdimme koneeseen hyvissä ajoin. Helsingistä otettiin Volvon nokka kohti Jyväskylää ja olin kotona 00:30 seuraavan vuorokauden puolella. Vähän venähti kotiin tuleminen, mutta tällaiselle reissulle lähtiessä pitää varautua mihin vaan.


Tässä viikon saldo kalojen osalta, hyvinhän niitä tuli meidän porukalle. Paras viikko vuodelle 2008! Omaksi saldoksi jäi 41kpl +50cm ja niistä 10kpl +60cm. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen ja säästää sen verran rahaa, että tuolla pääsee vielä joskus käymään uudestaan. Kun nyt tietää tekniikat ja paikat niin on mahdollisuus huomattavasti suurempiinkin saalismääriin, mutta töitä saa kyllä tehdä.

Loppuun vielä kiitokset Tapanille mahtavasta reissuseurasta ja valokuvista, joita tässäkin jutussa on suurin osa.